Suomessa tehty kilpailukykysopimus astui voimaan vuoden 2017 alussa. Se aiheutti suuria muutoksia, jotka ovat näkyneet laajasti yhteiskunnassamme eri tasoilla ja joista on keskusteltu pitkään. Tarkoituksenamme on perehtyä asiaan tarkemmin kaikkien osapuolten näkökannalta.

Voidaan sanoa, että kilpailukykysopimus syntyi pakkoraossa, sillä osapuolilla ei olisi ollut kuin hävittävää. Jos sopimusta ei olisi saatu läpi, olisi hallitus hyväksynyt valmistelemansa pakkolait sekä toteuttanut yli miljardin euron lisäleikkauksen. Lisäksi se olisi ottanut käyttöön mittavat veronkorotukset. Tämä olisi ollut myös monien politikkojen uran kannalta ratkaisevaa – jos he olisivat joutuneet negatiiviseen valoon pakkolakien ja veronkorotusten toteuttajana, olisi ura voinut päättyä tähän hallituskauteen.

Vuoden 2017 alusta alkaen Suomen talouskasvu on lähtenyt nousuun, minkä johdosta bruttokansantuotteen kasvu lähentelee jälleen EU-maiden huippua. Tämä tarkoittaa, että ongelmamaa on nousemassa uudestaan talousalueen kärkeen, mikä on hieno asia suomalaisten kannalta. Kuluttajaluottamus on noussut huippulukemiin, mikä näkyy muun muassa asuntokaupassa – hinnat nousevat erityisesti pääkaupunkiseudulla kuukaudesta toiseen. Hallitus onkin kiittänyt kilpailukykysopimusta tästä kasvusta ja toivoo sen riittävän ylläpitämään positiivista virettä myös tulevaisuudessa.

Valtio hyötyy pienenevästä työttömyydestä

Kilpailukykysopimuksen tarkoituksena oli vähentää yksikkötyön kustannuksia, jotta Suomen elinkeinoelämä saisi piristysruiskeen muihin maihin verrattuna. Muita tärkeitä päämääriä oli luoda 35 000 työpaikkaa yksityiselle sektorille sekä nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin. Talouden alamäki alkoi jo vuonna 2008, mutta valoa ei nähty muutamaan vuoteen tunnelin päässä liki lainkaan. Sipilän johtaman hallituksen tarkoituksena oli vauhdittaa talouskasvua ja kääntää suunta lopullisesti ylöspäin.

Valtion tavoite vaikuttaa ainakin toistaiseksi saavutetulta, mikä näkyy myös sen tuloissa ja menoissa. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan työttömyys on kääntynyt kasvuun odotettua nopeammin, minkä ansiosta pitkäaikaistyöttömien määrää on niin ikään saatu vähennettyä. Tämä ilmiö näkyy suoraan Suomen valtion budjetissa, sillä näin ollen toimeentulotuen menot sekä työttömyyskorvaukset kääntyvät laskuun. Työntekijöillä on varaa kustantaa itse elämänsä sen sijaan, että he joutuisivat turvautumaan yhteiskunnalta saataviin tulonsiirtoihin.

Toisaalta ei voi myöskään unohtaa, että valtio kärsi taloudellisia tappioita lupaamalla yli 500 miljoonan euron veronkevennyksen, kun kilpailukykysopimus syntyi. Vaikka tämä kolhu budjettiin syntyikin, on sen merkitys pienempi kuin kasvaneella työllisyydellä. Tällä kevennyksellä haluttiin mahdollistaa se, että työntekijöillä on motivaatiota osallistua kilpailukykysopimukseen saamalla jotain takaisin.

Yrittäjät hyötyvät pidennetystä työajasta

Kaikkein konkreettisimmin kilpailukykysopimus on hyödyttänyt yksityisyrittäjiä, jotka ovat päässeet nauttimaan uudistuksen hedelmistä. Yksityisen sektorin työpäivä on pidentynyt 24 tunnilla vuodessa ilman palkkojen nostamista, joten tämä muutos näkyy suoraan yrittäjän tilipusseissa – hän saa saman korvauksen tuotteista ja palveluista, vaikka työn määrä on lisääntynyt.

Toinen merkittävä hallituksen tavoite oli lisätä paikallista sopimista, jonka avustuksella työnantajilla ja työntekijöillä olisi mahdollista keskustella ja ratkaista tiettyjä työhön liittyviä asioita keskenään. Näihin ehdotuksiin kuuluivat esimerkiksi työaikapankit, joihin työntekijät voisivat tehdä sisään tunteja ja käyttää niitä hiljaisempina aikoina. Vaikka näin toimitaan jo tietyillä työpaikoilla, mahdollistaisi sen virallinen kirjaaminen sopimukseen vapaammat kädet molemmille osapuolille. Tällä tavalla palkallisen olisi mahdollista tehdä esimerkiksi lomia sisään tai ansaita ylimääräisiä vapaapäiviä. Yritys saisi lisäksi tuen siitä, että työvoimaa olisi aina käytettävissä ruuhkapiikeistä huolimatta.

Kolmas merkittävä konkreettinen hyöty yrittäjille oli vähentää työnantajille kohdistuvia maksuja, joista laitettiin lasku työntekijöille. Tämän asian tarkoituksena oli niin ikään vähentää yksikkötyökustannuksia, joten kilpailukykysopimus on kaiken kaikkiaan ollut erittäin onnistunut kokonaisuus työnantajien kannalta – he eivät joutuneet antamaan periksi saavutetuista eduista.

Työntekijät viettävät pyhiä töissä

Kaikkein suurimpina kärsijöinä voidaan pitää työläisiä, joilla sopimuksen hyvänä puolena on lähinnä pienimuotoinen veronkevennys. Tämä parinsadan euron muutos ei juuri tunnu lompakossa, jos vertaa sen hyötyä menetettyyn aikaan. Veronmaksajat joutuvat nimittäin tekemään 15 minuuttia pidempää päivää yksityisen sektorin palveluksessa sekä 6 minuuttia pidempää päivää julkisella sektorilla.

Päivän pidentämistä on tehty työpaikoilla eri tavoin. Osa työntekijöistä on kirjaimellisesti töissä 15 minuuttia pidempään, kun taas jotkut firmat käyttävät ajan tukemalla palkkalistoilla olevien terveyttä sekä hyvinvointia esimerkiksi liikkumalla. Useimmilla työpaikoilla tullaan töihin normaalin tavoin esimerkiksi juhlapyhinä, kuten helatorstaina ja loppiaisena sekä kompensoidaan loppuaika päivittäisen työnteon ohessa.

Työntekijäosapuoli, jonka etuja on leikattu merkittävästi, on julkisen talouden parissa työskentelevät, sillä heiltä vähennettiin lomarahoja lähes kolmanneksella. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että perheen lomasuunnitelmat voivat muuttua radikaalisti hallituksen tekemän päätöksen seurauksena.

Merkittävä vaikutus oli myös työntekijöille siirretty lasku työeläkemaksuista, jonka työnantajat ennen maksoivat. Se kasvaa tasaisesti aina vuoteen 2020 asti – tuolloin se on noussut yhteensä 1,2 prosenttia alkuperäiseen määrään verrattuna. Lisäksi työttömyysvakuutusmaksu nousee vuosina 2017-2018 noin 0,85 prosenttiyksikköä.

Kikyn vaikutukset kantavat pitkälle

Kilpailukykysopimuksen tarkoitus on parantaa työllisyyttä ilman pakkolakeja ja näyttää, että tavoitteessa on onnistuttu, vaikka kiky ei kohtelekaan kaikkia samanarvoisesti. Riippuu työnantajasta käytetäänkö ylimääräiset työtunnit arkiaskareissa vaiko innovointiin, henkilökunnan kouluttautumiseen, hyvinvoinnin parantamiseen tai vapaaehtoistyöhön. Osa yrityksistä on siirtänyt vallan päättää tuntien käytöstä työntekijöille itselleen ja näin kikyä ei nähdä työtekijöitä riistävänä pahana, vaan kaikkia auttavana keinona kasvaa ihmisinä ja yrityksinä.